Jos olen jotakin tällä valtuustokaudella oppinut, niin sen, että politiikka on jatkuvaa kompromissien tekemistä ja asioiden eteenpäin hivuttamista sentti kerrallaan. Sanonta ”Live to fight another day” kuvaa hyvin myös politiikkaa.
Politiikassa kaikilla on lähtökohtaisesti sama tahtotila (maailman muuttaminen paremmaksi), mutta keinot tavoitteeseen pääsemiseksi poikkeavat toisistaan paljonkin. Demokraattisessa päätöksenteossa jokainen päätös hioutuu näiden ristikkäisten toiveiden ja odotusten ristiaallokossa. Vain hyvin harvoin olen löytänyt itseni tilanteesta, jossa lopputulos olisi ollut prikulleen sellainen kuin itse halusin. Useimmiten lopputulos jää jonnekin kahden vastakkaisen näkemyksen välimaastoon – kumpikin osapuoli kokee tällöin sekä häviön karvaan tappion että onnistumisen elämyksen. Useimmiten olo on kuin olisi tehnyt torjuntavoiton – huonostihan se meni, mutta olisi voinut mennä vieläkin huonommin. Koen silti, että olen tällä pragmaattisella lähestymistavalla saavuttanut enemmän kuin neliraajajarrutuksella. Minun vinkkini tuleville päättäjille onkin, että vältä poteroita.
Poteroitumalla ja omaa kantaa julistamalla (kutsutaan tätä vaikka ideologiseksi vastustamiseksi) voi kyllä saada hetkellisesti myönteistä näkyvyyttä omiensa joukossa, mutta aidosti vastuullinen päättäjä on se, joka kykenee hakemaan tilanteessa parhaan mahdollisen ratkaisun. Tämä tarkoittaa puoliväliin vastaan tulemista ja välillä myös epämieluisia päätöksiä. Varmaa on myös se, että kaikkia ratkaisu ei miellytä. Paras lopputulos onkin aina tilanne- ja olosuhdekohtainen ja se neuvotellaan kussakin tapauksessa erikseen. Lukitsemalla kantasi, suljet itsesi usein ulos neuvottelupöydästä ja annat ratkaisun avaimet muiden käsiin. Tällä tavalla varmistat, että päätös keikahtaa toiseen ääripäähän ja on varmasti sinun arvojesi vastainen. Samalla se on myös mahdollisimman epäedullinen niille, joiden ääni sinä olet päätöksenteossa.
Kompromissien tekeminen ei kuitenkaan tarkoita omien arvojen ja periaatteiden hylkäämistä ja niitä vastaan toimimista. Jokaiselle on olemassa se niin kutsuttu perälauta, jota ei ylitetä. Mutta tähän välille mahtuu monta harmaan eri vivahdetta. Kompromissien voisi myös luulla olevan itsestäänselvyys jokaiselle politiikkaan pyrkivälle, mutta tämäkään ei pidä kaikkien kohdalla paikkaansa. Tuleva päättäjä, ole siis valmis kuuntelemaan vastapuolta ja perustelemaan oma kantasi. Ymmärrä myös vastakkaista näkemystä, vaikket samaa mieltä olisikaan. Ja ole valmis neuvottelemaan. Voisin väittää, että lopputuloksesta tulee näin sinulle ja äänestäjällesi paljon parempi.